Happi on yksi elämää ylläpitävistä alkuaineista
Mitokondriot ovat elimistön tärkein paikka biologiselle hapettumiselle. Jos kudos on hapettumaton, mitokondrioiden oksidatiivinen fosforylaatioprosessi ei voi edetä normaalisti. Tämän seurauksena ADP:n muuntuminen ATP:ksi heikkenee eikä elimistö saa riittävästi energiaa ylläpitääkseen eri fysiologisten toimintojen normaalia etenemistä.
Kudosten hapen saanti
Valtimoveren happipitoisuusCaO2=1,39*Hb*SaO2+0,003*PaO2(mmHg)
HapenkuljetuskapasiteettiDO2=CO*CaO2
Aikaraja, jonka kuluessa normaalit ihmiset sietävät hengityspysähdystä
Hengitysilmaa käytettäessä: 3,5 min
Kun hengität 40 % happea: 5,0 min
Kun hengität 100 % happea: 11 min
Keuhkokaasujen vaihto
Hapen osapaine ilmassa (PiO2): 21,2 kpa (159 mmHg)
Hapen osapaine keuhkosoluissa (PaO2): 13,0 kpa (97,5 mmHg)
Sekalaisen laskimoiden osapaine happi (PvO2): 5,3 kpa (39,75 mmHg)
Tasapainotettu pulssihapen paine (PaO2): 12,7 kpa (95,25 mmHg)
Hypoksemian tai hapenpuutteen syyt
- Alveolaarinen hypoventilaatio(A)
- Ventilaatio/perfuusio (VA/Qc) Epäsuhtaisuus (a)
- Pienentynyt dispersio (Aa)
- Lisääntynyt verenvirtaus oikealta vasemmalle suntin kautta (Qs/Qt lisääntynyt)
- Ilmakehän hypoksia(I)
- Kongestiivinen hypoksia
- Aneminen hypoksia
- Kudostoksinen hypoksia
Fysiologiset rajat
Yleisesti uskotaan, että PaO2 on 4,8 kPa (36 mmHg) ja se on ihmiskehon selviytymisraja.
Hypoksian vaarat
- Aivot: Peruuttamattomia vaurioita syntyy, jos hapen saanti keskeytetään 4–5 minuutiksi.
- Sydän: Sydän kuluttaa enemmän happea kuin aivot ja on herkin aivoista.
- Keskushermosto: Herkkä, huonosti siedetty
- Hengitä: Keuhkoödeema, bronkospasmi, cor pulmonale
- Maksa, munuainen, muut: Happosuppaatio, hyperkalemia, lisääntynyt veren tilavuus
Akuutin hypoksian oireet ja merkit
- Hengityselimet: Hengitysvaikeudet, keuhkopöhö
- Sydän- ja verisuonitaudit: Sydämentykytys, rytmihäiriöt, angina pectoris, vasodilataatio, sokki
- Keskushermosto: Euforia, päänsärky, väsymys, heikentynyt arviointikyky, epätarkka käyttäytyminen, hitaus, levottomuus, verkkokalvon verenvuoto, kouristukset, kooma.
- Lihashermot: Heikkous, vapina, hyperrefleksia, ataksia
- Aineenvaihdunta: Nesteen ja natriumin kertyminen elimistöön, asidoosi
Hypoksemian aste
Lievä: Ei syanoosia PaO2>6,67KPa(50mmHg); SaO2<90%
Kohtalainen: Syanoottinen PaO2 4–6,67 KPa (30–50 mmHg); SaO2 60–80 %
Vaikea: Merkittävä syanoosi PaO2<4KPa(30mmHg); SaO2<60%
PvO2 Sekoitetun laskimohapen osapaine
PvO2 voi edustaa kunkin kudoksen keskimääräistä PO2:ta ja toimia kudoshypoksian indikaattorina.
PVO2:n normaaliarvo: 39±3,4 mmHg.
<35 mmHg kudoshypoksia.
PVO2:n mittaamiseksi veri on otettava keuhkovaltimosta tai oikeasta eteisestä.
Happihoidon indikaatiot
Termo Ishiharan ehdottama PaO2=8Kp(60mmHg)
PaO2 < 8 Kp, välillä 6,67–7,32 Kp (50–55 mmHg). Pitkäaikaisen happihoidon indikaatiot.
PaO2=7,3 kPa (55 mmHg) Happihoito on tarpeen
Akuutin happihoidon ohjeet
Hyväksyttävät indikaatiot:
- Akuutti hypoksemia (PaO2 < 60 mmHg; SaO < 90 %)
- Sydämen syke ja hengityspysähdys
- Hypotensio (systolinen verenpaine <90 mmHg)
- Alhainen sydämen minuuttitilavuus ja metabolinen asidoosi (HCO3<18mmol/l)
- Hengitysvaikeudet (R> 24/min)
- CO-myrkytys
Hengitysvajaus ja happihoito
Akuutti hengitysvajaus: hallitsematon hapen hengittäminen
ARDS: Käytä peep-painiketta, ole varovainen happimyrkytyksen varalta
CO-myrkytys: ylipainehappi
Krooninen hengitysvajaus: kontrolloitu happihoito
Kolme kontrolloidun happihoidon pääperiaatetta:
- Happihengityksen alkuvaiheessa (ensimmäisellä viikolla) happihengityksen pitoisuus on <35 %
- Happihoidon alkuvaiheessa jatkuva inhalaatio 24 tunnin ajan
- Hoidon kesto: >3-4 viikkoa→Jaksottainen happi-inhalaatio (12-18 h/vrk) * puoli vuotta
→Kotihappihoito
PaO2:n ja PaCO2:n muutosmallit happihoidon aikana
PaCO2-arvon nousun vaihteluväli happihoidon ensimmäisten 1–3 päivän aikana on heikko positiivinen korrelaatio PaO2-muutoksen arvon * 0,3–0,7 välillä.
CO2-anestesian aikana PaCO2 on noin 9,3 kPa (70 mmHg).
Nosta PaO2-painetta 7,33 kPa:iin (55 mmHg) 2–3 tunnin kuluessa hapen hengittämisestä.
Keskipitkällä aikavälillä (7–21 päivää); PaCO2 laskee nopeasti ja PaO2↑:n kanssa on vahva negatiivinen korrelaatio.
Myöhemmällä jaksolla (päivät 22–28) PaO2↑ ei ole merkitsevä ja PaCO2 laskee edelleen.
Happihoidon vaikutusten arviointi
PaO2-PaCO2: 5,3–8 kPa (40–60 mmHg)
Vaikutus on huomattava: Ero > 2,67 kPa (20 mmHg)
Tyydyttävä parantava vaikutus: Ero on 2–2,26 KPa (15–20 mmHg)
Huono teho: Ero <2 kPa (16 mmHg)
Happihoidon seuranta ja hallinta
- Tarkkaile verikaasua, tajunnantilaa, energiaa, syanoosia, hengitystä, sykettä, verenpainetta ja yskää.
- Happi on kostutettava ja lämmitettävä.
- Tarkista katetrit ja nenän tukokset ennen hapen hengittämistä.
- Kahden happi-inhalaation jälkeen happi-inhalaatiovälineet tulee puhdistaa ja desinfioida.
- Tarkista happivirtausmittari säännöllisesti, desinfioi kostutuspullo ja vaihda vesi päivittäin. Nesteen pinta on noin 10 cm.
- On parasta käyttää kostutuspulloa ja pitää veden lämpötila 70–80 asteessa.
Edut ja haitat
Nenäkanyyli ja nenän tukkoisuus
- Edut: yksinkertainen, kätevä; ei vaikuta potilaisiin, yskimiseen, syömiseen.
- Haittoja: Pitoisuus ei ole vakio, hengitys vaikuttaa siihen helposti; limakalvojen ärsytys.
Naamio
- Edut: Keskittyminen on suhteellisen kiinteää ja ärsykkeitä on vähän.
- Haitat: Se vaikuttaa limaa irrottavaan toimintaan ja syömiseen jossain määrin.
Hapenoton indikaatiot
- Tietoinen olo ja parempi olo
- Syanoosi katoaa
- PaO2 > 8 kPa (60 mmHg), PaO2 ei laske 3 päivää hapen poisoton jälkeen
- Paco2 < 6,67 kPa (50 mmHg)
- Hengitys on tasaisempaa
- Sydämen syke hidastuu, rytmihäiriöt paranevat ja verenpaine normalisoituu. Ennen hapen lopettamista hapen hengittäminen on keskeytettävä (12–18 tuntia/vrk) 7–8 päiväksi verikaasujen muutosten havaitsemiseksi.
Pitkäaikaisen happihoidon indikaatiot
- PaO2 < 7,32 kPa (55 mmHg) / PvO2 < 4,66 kPa (55 mmHg), tila on vakaa, eivätkä veren kaasupitoisuudet, paino ja FEV1 ole muuttuneet juurikaan kolmen viikon aikana.
- Krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkolaajentuma, jonka FEV2 on alle 1,2 litraa
- Yöllinen hypoksemia tai uniapneaoireyhtymä
- Liikunnan aiheuttamasta hypoksemiasta tai remissiossa olevasta keuhkoahtaumataudista kärsivät henkilöt, jotka haluavat matkustaa lyhyitä matkoja
Pitkäaikainen happihoito sisältää jatkuvaa hapen hengittämistä kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen
Happihoidon sivuvaikutukset ja ehkäisy
- Happimyrkytys: Happihengityksen suurin turvallinen pitoisuus on 40 %. Happimyrkytys voi ilmetä, kun pitoisuus on yli 50 % 48 tunnin ajan. Ennaltaehkäisy: Vältä suurten happipitoisuuksien hengittämistä pitkiä aikoja.
- Atelektaasi: Ehkäisy: Hallitse happipitoisuutta, kannusta kääntymään useammin, vaihda kehon asentoa ja edistä ysköksen erittymistä.
- Kuivat hengitystie-eritteet: Ehkäisy: Tehosta sisäänhengitetyn kaasun kostutusta ja hengitä aerosolia säännöllisesti.
- Takamysyn sidekudoksen hyperplasia: esiintyy vain vastasyntyneillä, erityisesti keskosilla. Ennaltaehkäisy: Pidä happipitoisuus alle 40 %:ssa ja PaO2-arvo 13,3–16,3 kPa:ssa.
- Hengityslama: havaittu potilailla, joilla on hypoksemiaa ja hiilidioksidin kertymistä suurten happipitoisuuksien hengittämisen jälkeen. Ehkäisy: Jatkuva hapetus alhaisella virtauksella.
Happimyrkytys
Käsite: Hapen hengittämisen aiheuttamaa myrkyllistä vaikutusta kudossoluihin 0,5 ilmakehän paineessa kutsutaan happimyrkytykseksi.
Happimyrkytyksen esiintyminen riippuu hapen osapaineesta eikä happipitoisuudesta
Happimyrkytyksen tyyppi
Keuhkojen happimyrkytys
Syy: Hengitä happea noin yhden ilmakehän paineessa 8 tunnin ajan
Kliiniset oireet: rintalastan takainen kipu, yskä, hengenahdistus, alentunut vitaalikapasiteetti ja alentunut PaO2. Keuhkoissa on tulehdusleesioita, joihin liittyy tulehdussolujen infiltraatiota, verentungos, turvotus ja atelektaasia.
Ennaltaehkäisy ja hoito: hapen sisäänhengityksen pitoisuuden ja ajan hallinta
Aivojen happimyrkytys
Syy: Hapen hengittäminen yli 2–3 ilmakehän paineessa
Kliiniset ilmentymät: näkö- ja kuulohäiriöt, pahoinvointi, kouristukset, pyörtyminen ja muut neurologiset oireet. Vaikeissa tapauksissa voi esiintyä kooma ja kuolema.
Julkaisun aika: 12.12.2024